HUOVISEN
SEURASSA
Päätimme poikain kanssa,
Arto, Ipi ja minä lähteä sunnuntaina katsomaan, Veikko Huovisen teksteihin
perustuvaa, yhden miehen esitystä. Puumalassa lavan ja yleisönsä otti haltuun,
näyttelijä Ilkka Heiskanen. Sali oli puolillaan väkeä. Kurkistuskaappi
näyttämöllä ei ollut lavasteita ja yleisövalot päällä, kun Heiskanen astui
lauteille. Rooliasu, lakki ja huivi rekvisiittana. Noin puolitoista tuntinen meni
todella nopeasti, väliajan kanssa. Onneksi kamerani oli jalalla, muuten
kuvaamisesta ei olisi tullut mitään. Hauskaa oli. Toki myöskin ajatuksia
herättäviä, koskettavia kohtia löytyy, niin kuin hyvässä esityksessä aina on.
Heiskanen hallitsi tekstinä loistavasti ja fysiikka on kohdallaan. Poikain
kanssa olimme myös ihan reilusti oppia saamassa, omaa monologiamme ajatellen.
Esityksen kruunasi, kun saimme vaihtaa ajatuksia Heiskasen kanssa. Hän mm.
kertoi, että alkuperäisessä dramatisoinnissa on n. 80 sivua. Tarinoita ja
rooleja on useita ja hän valitsee mitä kulloinkin esittää. Tekstiä on siis
paljon, mutta esitys oli paikoin todella vauhdikas, hyvä, että mukana pysyi.
Kotimatkalle oli puhuttavaa ja aurinko paistoi, niin kerran pysähdyttiin
nauttimaan Saimaan maisemista. Vihreän kullantie tarjosi parastaan.
Suosittelen sinulle, lukija,
irrottautumaan kotiympyröistä ja lähtemään ennakkoluulottomasti konserttiin,
elokuviin, taidenäyttelyyn tai teatteriin, saat sielullesi parasta lääkettä ja
pohdittavaa arkisiin aherruksiisi.
