Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.
Kuva
Kirjamessut 2015 satoa Tapani Bagge PIENI TALVISOTA Hämeenlinna noir.  Crime Time, 251s. Ensin onnittelut Tapani Baggelle; Hämeen Vuoden taidepalkinnosta 2015. Toiseksi, kyse ei ole sotahistoriamme liittyvästä teoksesta. Nimestään huolimatta, kyse on dekkarista. Bagge on toiminut yli kaksikymmentä vuotta lasten - ja nuortenkirjojen, novellikokoelmien sekä dekkarien kirjoittajana, yhteensä yli 90 kirjaa. Jossakin välissä kirjoitetaan pakinoita ja kolumnejakin. Kyseinen teos on seitsemästoista rikosromaani ja kahdeksas Hämeenlinna noir - sarjasta. Tämän lisäksi hän ehtii myös opettamaan kirjoittamista mm. Jaakkiman ja Oriveden opistoilla. Koettu on ja hyväksi havaittu. Marraskuun loppu 2014. Keravalaisjengi Tigersiin kuuluva huumekauppias tapetaan Hämeenlinnan Katumalla – kahteen kertaan. Mustat enkelit ottavat tästä kunnian. Alkaa taistelu Etelä-Hämeestä. Ja jotta asiat eivät olisi vain kahden jengin välisiä, mukaan tulee eräs yksinäinen kostaja sekä alamaailman ti
Kuva
Torsti suunnittelee jo seuraavaa kirjaansa. Kuva kirjamessuilta 2015 Multaisen iän kerhoon mahdut sinäkin! Torsti Lehtinen; Multaisen iän kerho. Bassam books. 276s.  Viisas Elämä-sarja. Heti alkuun on sanottava/kirjoitettava, ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA YÖLLÄ, JOS SINULLA ON KOVAÄÄNINEN NAURU! Onneksi minulla ei ole kuin yläkertanaapurit ja hekin olivat poissa kotoa, kun aloitin la-su välisenä yönä Lehtisen uutta kirjaa tavaamaan. Nämä oli ainoat varoituksen sanat, jotka sinulle lukeva ihminen, kirjoitan tässä ja nyt. Lehtinen kirjoittaa alkuun osassa, Rakkaat kuolinkumppanit seuraavaa; ”Toivon, että luette nämä fragmentit itsellenne sopivaan tahtiin: yhden kerrallaan tai niin monta peräjälkeen kuin jaksatte, ihan niin kuin ne on kirjoitettukin”. Minä valitsin yksi/per ilta. Näin nautinto jatkuu pitempään. Valitse sinä oma tahtisi, pääasian on kuitenkin LUE! Kirjan lukujen nimet varmasti paljastavat sinulle, mistä on kysymys; Hyvän ja pahan tällä puolen, Saatana, Yleisyyd

Hetki ennen päivänlaskua

Kuva
KATSELIVAT  TOISIANSA Auringon viimeiset kellertävät säteet maalaavat liekehtivää taivaanrantaa. Muutama vene on rannassa, puettuina talviuneen. Muutama niistä on käytöstä jo poistettuja, siirtyneet eläkkeelle. Isohkossa, puisessa, merikelpoisessa niistä asustaa mieshenkilö. Paikalle laahustaa varsin räikeästi pukeutunut naisihminen. Eletään toukokuun loppua, 2000-luvun korkeasuhdanne aikaa Suomessa. Näissä henkilöissä se suhdanne ei näy. KÄNNINKÄINEN:     Mikäs Päivänsädehän se sieltä raahustaa ja niin on siipi maassa että. P. SÄDE:                   Tartte heti... tuilla! Taikka mä vetasen... KÄNNINKÄINEN:     On tainnut  joku vetäistä sinua, kun noin konkkaat? P. SÄDE:                   Kaikki samanlaisia. Yhtään parempi siinä. KÄNNINKÄINEN:     Mutta tänne lennähdit kuitenkin. P. SÄDE:                   Voin mää poiskin mennä, jos se sua häirittee. KÄNNINKÄINEN:     Että sieltäpäin tuulee. Teet niin kuin tahdot. Aina tehnyt. P. SÄDE: