Ari PÄTKÄ Wirta

SOTA KOSKETTAA Sodan kosketus 29-30.9.17. Mikkelin I. Sotakirjatapahtuma ja samalla Suomen ensimmäinen, keräsi mukavasti väkeä Päämajakoululle. Tapahtuman aloitti Tuntematon sotila – monologi otteita, näyttelijä Janne Kyyhkysen esittämänä. kasvot veren punaamana Antti Rokka haasteli kuulijoille. Varsin dramaattinen alku siis. Seuraavaksi tutustuimme, Kiellettyt kirjat ja niiden parissa olisi vierähtänyt koko ilta. Nyt saimme rautaisannoksen ja 2000-luvun ihmisen on vaikea tajuta, miksi joku kirja on sensuroitu? Esim. Ryhmy ja Romppaisella oli kissa nimeltä Molotohvi, sensuuri muutti sen Mörökölliksi. Myös laulunsanoja sensuroitiin. Läsnä oli henkilöitä, jotka kertoivat kokemuksiaan sensuroiduista koulukirjoista. Kirjastot tyhjenivät kirjoista ja ne tuhottiin. Onneksi joitakin yksittäisiä kappaleita, on iloksemme säilynyt, tuleville lukeville sukupolville. Kielletyt kirjat, kertoo lisää sensuurin runtelemista kirjoista. Vuorossa oli fakta ja fiktio sotaromaanissa. Omista

TAIKURI LUTTINEN KÄVI KEIKALLA… Vaan missä oli väki lauantai-iltana? Sunnuntain lasten esitys oli täynnä. Ristiinassa on harvakseltaan tarjolla hyvää, elävää viihdettä. Nyt oli, mutta missä olit Sinä? On turha valittaa, ettei Ristiinassa tapahdu mitään. No, paikalla oli kolmetoista maksavaa katsojaa, jotka nautti varmasti Taikuri Luttisen, Stand up taikuudesta ja lauluista. Ilta alkoi korttitempuilla, joita tehtiin asiakkaiden pöydässä. Siis lähitaikuutta. Oli mukava katsoa ihmisten ilmeitä, epäuskoa ja kun sitten kliimaksi tuli, naurua sydämensä pohjasta. Myös laulut naurattivat. Kaikkea sitä voikin kuulla, kun matkaa bussissa. Tiedäthän!? Taikurin kanssa keskustellessa, se ilo joka välittyy molemmin puolin, esiintymistilaisuudessa, kun on elävä esiintyjä ja elävä yleisö. Sitä ei voita mikään muu viihde, ei telkkari, ei leffa. Niin se vaan on, Ystäväni! Mitä tekee taikuri vapaalla? Harjoittelee ja taas harjoittelee. Miettii uusia temppuja. Matkaa seuraavaan keikkapaikkaan. O

Pietari kiehtoi Dostojevskia ja sen katuja hän vaelteli syvissä mietteissään. Hän oli nuoruudessaan päättänyt käyttää koko elämänsä ”ihmisen salaisuuden” ratkaisemiseen. Häntä piinasivat ”kirotut kysymykset”, jotka oli pakko kysyä, vaikka niihin ei koskaan saa lopullista vastausta. Miksi olen tähän maailmaan syntynyt? Mikä on elämän tarkoitus? Mistä johtuu ihmisen pahuus?  Näin kirjoittaa yksi kirjan; Dostojevski – kiistaton ja kiistelty, kirjan esseisteistä Torsti Lehtinen ja vertaa Pietarin katuja Kallion katuihin. Kirottujen kysymysten äärellä ovat molemmat kirjailijat kahlanneet ja Lehtinen jatkaa kahlaustaan. Muita esseistejä ovat mm. jo edesmennyt Kalle Holmberg sekä H-P Björkman, Sirpa Kähkönen, Antti Alanen, Martti Anhava. Kaiken kaikkiaan kirjoittajia on 12. Dostojevskin kirjailjuutta pohditaan teatterin, elokuvan ja luonnollisesti kirjojen kautta.  Itse olen aloittanut toistakymmentä kertaa lukemaan Dostojevskia ja matka on aina päättynyt keskeytykseen. En ole ollut

Jouluna oli aikaa lukea. Varsinkin kun makaa sängynpohjalla ja jouluruoan sijaan nauttii antibiootteja. Antti Tuomainen; Mies joka kuoli, Like 2016. Kirjasta ollaan suunnittelemassa elokuvaa. 37-vuotias mies saa lääkäriltään lausunnon; Pitkälle kehittynyt myrkytystila. Ennen pitää se tappaa hänet. Kotona hän yllättää vaimonsa ja firmansa autokuskin päällekkäin terassilla. Lisäksi kilpaileva sienifirma palkkaa hänen työntekijöitään, paremmalla palkalla tietenkin. Ruumiitakin tulee, mutta Jaakko Kaunismaa (kertoja ääni) elää toistaiseksi. Ylipainoa on reilusti, pyörryttää, huimaa, yskänpuuskia ja tietysti päätäkin särkee. Vaimon hyvät ruoat ovat liikapainon syitä ja seurauksia, mutta että myrkytys… Sienibisnes on varsin vaarallista ja kovaakin. Haminan kaupunkia Tuomainen kuvaa hienosti. Teksti on muutenkin ilmavaa ja rikasta. Tuomainen on löytänyt oman tyylinsä. 2006 ilmestyi esikoinen, Tappaja toivoakseni, Liken kustantamana. Ainakin heti minulle kolahti Tuomaisen teksti. Hänen

Claes Andersson (s.1937), kuuluu lempi kirjailijoihini. Oli sitten kyse tieto -tai romaanikirjallisuudesta. Oton elämää 2 on jatkoa, 2011 ilmestyneeseen Oton elämää. Andersson kirjoittaa ruotsiksi, vaikka suomenkieli sujuu häneltä moitteetta. Ehkäpä hänen kuitenkin on helpompi kirjoittaa ruotsinkielellä, kotikieli näät. Toinen ihmettelyn aihe on se, ettei hän aikoinaan ollut kuitenkaan RKPn kansanedustaja vaan vasemmistoliiton kansanedustaja ja kulttuuriministeri. Ammatiltaan psykiatri. Harrastuksenaan  mm. jazzinsoitto ja kirjallisuus. Kun tartuin uuteen romaaniinsa, oli ensimmäiset viisikymmentä sivua hetkessä luettu. Otto muistelee lapsuuttaan, ensirakkautta ja niitä suuria sydänsuruja mitä tuo rakkauden kohde, hänelle aiheutti. Kaikella lempeydellä muistellen. Mutta sitten on se Putin, joka on kauhea mies. Ei siihen voi luottaa lainkaan. Tiedä milloinka se hyökkää ja mihin. Oton mietteissä saa osansa nykypoliitikotkin sekä terveydenhuolto. Miten hankalaksi, on akuutissa tilass