Ari PÄTKÄ Wirta

Jouluna oli aikaa lukea. Varsinkin kun makaa sängynpohjalla ja jouluruoan sijaan nauttii antibiootteja. Antti Tuomainen; Mies joka kuoli, Like 2016. Kirjasta ollaan suunnittelemassa elokuvaa. 37-vuotias mies saa lääkäriltään lausunnon; Pitkälle kehittynyt myrkytystila. Ennen pitää se tappaa hänet. Kotona hän yllättää vaimonsa ja firmansa autokuskin päällekkäin terassilla. Lisäksi kilpaileva sienifirma palkkaa hänen työntekijöitään, paremmalla palkalla tietenkin. Ruumiitakin tulee, mutta Jaakko Kaunismaa (kertoja ääni) elää toistaiseksi. Ylipainoa on reilusti, pyörryttää, huimaa, yskänpuuskia ja tietysti päätäkin särkee. Vaimon hyvät ruoat ovat liikapainon syitä ja seurauksia, mutta että myrkytys… Sienibisnes on varsin vaarallista ja kovaakin. Haminan kaupunkia Tuomainen kuvaa hienosti. Teksti on muutenkin ilmavaa ja rikasta. Tuomainen on löytänyt oman tyylinsä. 2006 ilmestyi esikoinen, Tappaja toivoakseni, Liken kustantamana. Ainakin heti minulle kolahti Tuomaisen teksti. Hänen

Claes Andersson (s.1937), kuuluu lempi kirjailijoihini. Oli sitten kyse tieto -tai romaanikirjallisuudesta. Oton elämää 2 on jatkoa, 2011 ilmestyneeseen Oton elämää. Andersson kirjoittaa ruotsiksi, vaikka suomenkieli sujuu häneltä moitteetta. Ehkäpä hänen kuitenkin on helpompi kirjoittaa ruotsinkielellä, kotikieli näät. Toinen ihmettelyn aihe on se, ettei hän aikoinaan ollut kuitenkaan RKPn kansanedustaja vaan vasemmistoliiton kansanedustaja ja kulttuuriministeri. Ammatiltaan psykiatri. Harrastuksenaan  mm. jazzinsoitto ja kirjallisuus. Kun tartuin uuteen romaaniinsa, oli ensimmäiset viisikymmentä sivua hetkessä luettu. Otto muistelee lapsuuttaan, ensirakkautta ja niitä suuria sydänsuruja mitä tuo rakkauden kohde, hänelle aiheutti. Kaikella lempeydellä muistellen. Mutta sitten on se Putin, joka on kauhea mies. Ei siihen voi luottaa lainkaan. Tiedä milloinka se hyökkää ja mihin. Oton mietteissä saa osansa nykypoliitikotkin sekä terveydenhuolto. Miten hankalaksi, on akuutissa tilass