Ari PÄTKÄ Wirta

Bablo - kuva  © Ari Wirta Bablo - kuva  © Ari Wirta ”Reissumiestä vaisto vie, älä kysy mihin johtaa tie”. Tällä kertaa se johti Sataman valoihin. Bablon ääni soi, paremmin kuin koskaan. Illan aikana kuulimme tuttuja ja hieman tuntemattomampaa tuotantoa. Tunnelma oli katossa. Väliajoilla oli aikaa jutella kuulijoiden kanssa. Mekin ehdimme muistelemaan menneitä. Olemme tunteneet toisemme parikymmentä vuotta ja ystävyys jatkuu, vaikka välissä on ollut vuosia, jolloin ei ole nähty. Nyt yhteistyömme jatkuu erilaisissa merkeissä. Toki olemme samoilla lavoillakin esiintyneet. Mut kuka nyt vanhoja muistelee… Minä ja Bablo muistamme, otetaanpa yksi muisto. Uusi vuosia, kauan sitten. Olimme perheidemme kanssa sitä viettämässä ja ilotulitus piti järjestää ja järjestettiinkin. Yksi ilotulite ei kuitenkaan lähtenyt, pakko siis mennä tarkistamaan syytä moiseen. Pääsimme sen luokse ja huomasimme, että lanka palaa, toki huonosti. Samassa kaksi miestä syöksyy läheiseen ohjaan, kun jysä

Sirpa Kähkönen  - kuva  © Ari Wirta Mikä ihmeen Naisten pankki? Miksi kirjailijatar vierailee siellä ja vielä Mikkelissä, marraskuussa? Ehkä tallettamassa tai nostamassa kirjailijapalkkioita tai palkintoja. Näin miehenä näitä mielessäni pyörittelin ja päätin mennä oikein paikanpäälle, Gastropub Einon vintille. Tupa oli täynnä, vanhaa sanontaa käyttäen. Ja ensi silmäyksellä, pelkkiä naisia… Heti ovelta yksi naisista kiirehti luokseni, ei toruakseen myöhästymisestäni, vaan iloisesti hymyillen toivotti tervetulleeksi ja käteeni sain illan ohjelman. Jaakko Pitkänen ja Tuuli Anikari esittävät lauluja vuodelta 1968. Vanhaa musaa siis ja sitten lauteille istuu haastattelija Pirkko Heikkinen ja kirjailija Sirpa Kähkönen, aiheena; Tankkien kesä-teos. Sekin kertoo vuodesta 1968. Minä olin silloin 8v. ja muistan musta-valkotelkkarin (sellaisiakin on ollut) huonon kuvan, Prahan tapahtumista. Kovasti niistä tapahtumista aikuiset silloin puhuivat. Pelkoa oli ilmassa asti. Jos taas sytty

”Jos tässä itselleen olisi jollakin lailla totta, niin se riittää niin se riittäisi mainiosti”. Antti Reinin filosofinen ajatus ja esikoisteoksen yksi kantava teema. Kirjassa on 142 sivua, ei siis järkäle luettavaksi, paitsi ajatuksellisesti. Lyhyitä, ytimekkäitä monologeja mutta en oikein miellä näitä novelleiksi. No, voin olla väärässä. Ehdottomasti luettava kirja ja ajatuksia herättävä. Romaanikin on tulossa mutta musa vie nyt pääosan Reinin ajasta. Tämä kirja on ilmestynyt jo keväällä ja se oli esillä kirjamessuillakin. Tarinat ovat lyhyita, tästä elämästä, taivaan ja maan välistä. Ei kuitenkaan ryppyotsaisesti katseltuna. Pikemmin pilke silmäkulmassa. Tarinoiden nimet ehkäpä kertovat mitä on tuleva; Tullaan mennään mistä minne, Sipuli ja omena, Miltä näytän juuri nyt ja Lentokoneet juuttuivat taivaan sineen… Kiirettä ei ole, sillä avaruudessa on turvallista ja hyvä olla. Kaikkialle on yhtä pitkä matka. Reinin ajatus tämäkin. Oikeastaan minä ajattelen näitä hetkelminä. Vii

MAAN KORVESSA ja muita pimeitä tarinoita Kirjamessu satoa 2016 Tämä kirjanen sisältää 27. ennen julkaisematonta lyhyttä, hauskaa (lyhyt on aina hauska) mutta ehdottoman pimeää tarinaa. Kirjanen mahtuu vaikka povitaskuun.  Ensimmäinen kirjanen oli nimeltään; Hukkareissu, 2013. Ne tarinat ilmestyivät mm. Hämeen sanomissa.  Maankorvessa oli alun perin aika erilainen kuunnelma, muut kirjan tekstit ovat uusia.  Tapani Bagge on kirjoittanut 100. kirjaa ja se sadas on; Se murhaa joka osaa – dekkarin tekemisen taito. Jos siis olet kiinnostunut kirjoittamaan dekkaria?! Otetaanpa pieni maistiainen tarinasta, Taidetta. -Sä näytät karmeelta. -Kiitti vaan. Et sä itekään oo mikään komistus. -Mut sä näytät tavallista karmeemmalta. Niinku sulle olis sattunut jotakin. Niinku sä olisit järkyttynyt. -Mä tapasin sut. -Sitä ennen jo. Ennen kuin sä tulit pupiin. -Nii joo. Aamupäivällä. Venaa, mä vedän ensin tän yhen… -Se meni nopeesti. -Ja tuli tarpeeseen, Raija, anna toine