TAIKURI
LUTTINEN KÄVI KEIKALLA…
Vaan missä oli väki
lauantai-iltana? Sunnuntain lasten esitys oli täynnä. Ristiinassa on
harvakseltaan tarjolla hyvää, elävää viihdettä. Nyt oli, mutta missä olit Sinä?
On turha valittaa, ettei Ristiinassa tapahdu mitään. No, paikalla oli
kolmetoista maksavaa katsojaa, jotka nautti varmasti Taikuri Luttisen, Stand up
taikuudesta ja lauluista. Ilta alkoi korttitempuilla, joita tehtiin asiakkaiden
pöydässä. Siis lähitaikuutta. Oli mukava katsoa ihmisten ilmeitä, epäuskoa ja
kun sitten kliimaksi tuli, naurua sydämensä pohjasta. Myös laulut naurattivat.
Kaikkea sitä voikin kuulla, kun matkaa bussissa. Tiedäthän!?
Taikurin kanssa
keskustellessa, se ilo joka välittyy molemmin puolin, esiintymistilaisuudessa,
kun on elävä esiintyjä ja elävä yleisö. Sitä ei voita mikään muu viihde, ei
telkkari, ei leffa. Niin se vaan on, Ystäväni! Mitä tekee taikuri vapaalla?
Harjoittelee ja taas harjoittelee. Miettii uusia temppuja. Matkaa seuraavaan
keikkapaikkaan. Oudointa on kuitenkin se, ettei lainsäädäntö huomioi tätä. Vain
esitys on työtä… Olen kauhhijjan hämmästynny! Eikö harjoittelu ja keikalle
ajaminen satoja kilometrejä ole työntekoa? Asiasta on tehtävä EU:n kysely,
miksi näin? Hieman yksinkertaistaen. Hitsari tai timpuri menee töihin ilman
mitään koulutusta. Mitä tulee? Taikuri mene lavalle harjoittelematta yhtään
temppu. Mitä tulee? Niinpä… siitä tulee Länsimetroa.
Sunnuntaina Taikuri Luttinen
oli elementissään. Ja lapset kyllä palkitsevat iloisella naurulla ja
kiljahtelullaan (korvia vihloi). Sali oli loppuunmyyty, jos tällaista ilmaisua
käyttäisin. Reippaita apulaisia löytyi heti, kun taikuri heitä tarvitsi. Toinen
toistaan kummallisempia juttuja tapahtui ja yleisö palkitsi ne raikuvin aplodein.
Yhteen ikävään asiaan
puuttuisin kyllä. Isät ja äidit. Miksi annatte lastenne juoksennella
esiintymislavalla ja kosketella esiintyjän työvälineitä? Esityksessä oli tällä
kertaa tuli yhtenä elementtinä. Mitä jos lapsesi olisi polttanut vaikka
sormensa? Entäpä teräaseet esityksessä… Mielikuvitukseni riittää näkemään
vaikka mitä. No, onneksi mitään ei sattunut, enkä minä ole mikään
moraalisaarnan pitäjä. Päällimmäisenä oli lasten ilo ja hämmästelevät katseet.
Niitä oli lysti katsella.
Iloa ja naurua oli tarjolla
viikonloppuna Martan baarissa. Koska sitä olisi liikaa elämässä? Oikeastaan
kysymys kuuluu, miten Sinut saisi liikkeelle nauttimaan hyvästä, kotimaisesta,
ammattitaitoisesta viihteestä?!
