Kirjamessut
2015 satoa
Tapani Bagge
PIENI TALVISOTA
Hämeenlinna noir. Crime Time, 251s.
Ensin onnittelut Tapani Baggelle; Hämeen Vuoden taidepalkinnosta 2015. Toiseksi, kyse ei ole sotahistoriamme liittyvästä teoksesta. Nimestään huolimatta, kyse on dekkarista. Bagge on toiminut yli kaksikymmentä vuotta lasten- ja nuortenkirjojen, novellikokoelmien sekä dekkarien kirjoittajana, yhteensä yli 90 kirjaa. Jossakin välissä kirjoitetaan pakinoita ja kolumnejakin. Kyseinen teos on seitsemästoista rikosromaani ja kahdeksas Hämeenlinna noir - sarjasta. Tämän lisäksi hän ehtii myös opettamaan kirjoittamista mm. Jaakkiman ja Oriveden opistoilla. Koettu on ja hyväksi havaittu.
Marraskuun loppu 2014. Keravalaisjengi Tigersiin kuuluva huumekauppias tapetaan Hämeenlinnan Katumalla – kahteen kertaan. Mustat enkelit ottavat tästä kunnian. Alkaa taistelu Etelä-Hämeestä. Ja jotta asiat eivät olisi vain kahden jengin välisiä, mukaan tulee eräs yksinäinen kostaja sekä alamaailman tietomies Allu Nygren, jonka pyristely lain ja laittomuuksien rajamailla uhkaa nyt kallistua rikoksiin. Kohta onkin käynnissä pieni talvisota, jossa ei ole 105 kunnian päivää – vaan viisitoista häpeän yötä.
Pieni maistiainen sinulle, sivulta 12: Sade kiihtyi. Tikka harppoi edellä pitkillä koivillaan, buutsit rapistivat soraa. Hintelä punapää, kampaus kuin Nakke Nakuttajalla ja parta ja pulisongit kuin tussilla vedettyjä. Masala oli lyhyempi. Ei mikään pätkä hänkään, sentään 165 senttiä sukkasillaan. Skrode kaveri, tumma piikkitukka, tuuhea parta ZZ Topin malliin. He olivat vähän päälle kolmekymppisiä, Katuman kasvatteja kumpikin. Tunsivat kartsat ja metsät ja järven. Nykyasukkaita eivät niinkään, vaikka asuivatkin vielä täällä, parin korttelin päässä.
Lähes tragikoominen ote tekstissä. Minulle tulee monta mielleyhtymää tästä pienestä näytteestä mm. elokuvallinen, tietty musiikkisuunta, amerikkalainen dekkari ja jopa teatteriin vievä. Onhan edellinen teos; Havannan kuu, saanut kantaesityksensä H:linnan kaupunginteatterissa 2014. Olen kyseisen esityksen itsekin nähnyt ja pidin näkemästäni. Lukiessani pientä talvisotaa, en voi välttyä ajatukselta; Miten tää sopisi teatterilavalle?! Kuulen jopa musiikin, jota siinä soisi. Kovasti on bluessävytteinen se. No, eipä mennä pois varsinaisesta aiheesta. Sivu 2 alkaa; Marraskuu. Kuoleman kuukausi. Luonto lakastui, vaipui horrokseen. Ihmiset sulkeutuivat lukkojen ja sälekahdinten taakse. Hengitys huurusi, pimeys peitti maan.
Tähän kirjan alkuun oli sitä vastoin vaikea päästä sisälle, kun tätä kirjoittaessani, ulkona 3. pvä marraskuuta, aurinko paistaa ja on n. 10c lämmintä. Suosittelen Tapani Baggen uusinta mieluusti, kun marraskuun pimeät todella iskevät vasten kasvojasi räntäsateen kuoruttamana, eikä mielesi tavoita kovin korkeita aatoksia. Silloin, jos koskaan, on hyvä tarttua kirjaan ja uppoutua nojatuolisi syvyyksiin. Pöydällä lasi viiniä.
Jörn Donnerin sanoin: Lukeminen kannattaa aina!
