HUOVISEN SEURASSA Päätimme poikain kanssa, Arto, Ipi ja minä lähteä sunnuntaina katsomaan, Veikko Huovisen teksteihin perustuvaa, yhden miehen esitystä. Puumalassa lavan ja yleisönsä otti haltuun, näyttelijä Ilkka Heiskanen. Sali oli puolillaan väkeä. Kurkistuskaappi näyttämöllä ei ollut lavasteita ja yleisövalot päällä, kun Heiskanen astui lauteille. Rooliasu, lakki ja huivi rekvisiittana. Noin puolitoista tuntinen meni todella nopeasti, väliajan kanssa. Onneksi kamerani oli jalalla, muuten kuvaamisesta ei olisi tullut mitään. Hauskaa oli. Toki myöskin ajatuksia herättäviä, koskettavia kohtia löytyy, niin kuin hyvässä esityksessä aina on. Heiskanen hallitsi tekstinä loistavasti ja fysiikka on kohdallaan. Poikain kanssa olimme myös ihan reilusti oppia saamassa, omaa monologiamme ajatellen. Esityksen kruunasi, kun saimme vaihtaa ajatuksia Heiskasen kanssa. Hän mm. kertoi, että alkuperäisessä dramatisoinnissa on n. 80 sivua. Tarinoita ja rooleja on useita ja hän valitsee mitä...
