OTON ELÄMÄÄ 2

Tekijä -


Claes Andersson (s.1937), kuuluu lempi kirjailijoihini. Oli sitten kyse tieto -tai romaanikirjallisuudesta. Oton elämää 2 on jatkoa, 2011 ilmestyneeseen Oton elämää. Andersson kirjoittaa ruotsiksi, vaikka suomenkieli sujuu häneltä moitteetta. Ehkäpä hänen kuitenkin on helpompi kirjoittaa ruotsinkielellä, kotikieli näät. Toinen ihmettelyn aihe on se, ettei hän aikoinaan ollut kuitenkaan RKPn kansanedustaja vaan vasemmistoliiton kansanedustaja ja kulttuuriministeri. Ammatiltaan psykiatri. Harrastuksenaan  mm. jazzinsoitto ja kirjallisuus. Kun tartuin uuteen romaaniinsa, oli ensimmäiset viisikymmentä sivua hetkessä luettu. Otto muistelee lapsuuttaan, ensirakkautta ja niitä suuria sydänsuruja mitä tuo rakkauden kohde, hänelle aiheutti. Kaikella lempeydellä muistellen. Mutta sitten on se Putin, joka on kauhea mies. Ei siihen voi luottaa lainkaan. Tiedä milloinka se hyökkää ja mihin. Oton mietteissä saa osansa nykypoliitikotkin sekä terveydenhuolto. Miten hankalaksi, on akuutissa tilassa oleva vanha ihminen, saada apua vaivoihinsa. Ensin pitää jonottaa ajanvaraukseen ja odottaa sitä parikin tuntia. Ja kun saa jonotusnumeron, odotat taas useamman tunnin. Ja kun sitten lääkäri lopulta ottaa vastaan, kaikki hoidetaan 15 min. Ja uusi potilas sisään, kuin tehtaassa.
”Odotushuoneeseen saapujat näyttävät vanhoilta ja raihnaisilta – jopa lapsetkin vaikuttavat vanhoilta. Jotkut näyttävät kärsivän maksasairaudesta, hepatiitista tai kirroosista, he ovat keltaisia kuin ruttolipput, kuoleman lepattaa tuskin näkyvänä liekkinä heidän kasvoillaan. Täällä maan alla elämä on sen loppumisen odottamista.”
Kuvaus on lohduton, mutta niin totta 2000-l suomesta. Jotkut kuolevat jonottaessaan. On toki Otolla iloisiakin muisteltavia ja kohtaamisia. Kirjailijoita ja heidän kanssaan jutellessa aika vierähtää nopeasti. Osa heistä on jo poistuneet. Perhe, lapset ja lapsenlapset ilostuttavat Oton elämää hekin.
Anderssonin teksti on ilmavaa ja helppo lukea. Minulta meni kolme iltaa romaanin lukemiseen, koska halusin pidentää nautintoa. Vuoden viimeisenä iltana, nautinto päättyi. Kirja herätti monia ajatuksia mm. vanhenemisesta, miehisyydestä, perheestä, lapsista, politiikasta. Kaikella lempeydellä vaikka välillä pistää vihaksi. Oton elämää lukisi piden päänkin ja toivon todella, että uusi romaani on jo kirjoitusvaiheessa. Viisaan vanhan miehen ajatuksiin on helppo upota, nuoremmankin.

Lukeminen kannattaa aina!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KIROTUT KYSYMYKSET

Tekijä -
Kuva
Pietari kiehtoi Dostojevskia ja sen katuja hän vaelteli syvissä mietteissään. Hän oli nuoruudessaan päättänyt käyttää koko elämänsä ”ihmisen salaisuuden” ratkaisemiseen. Häntä piinasivat ”kirotut kysymykset”, jotka oli pakko kysyä, vaikka niihin ei koskaan saa lopullista vastausta. Miksi olen tähän maailmaan syntynyt? Mikä on elämän tarkoitus? Mistä johtuu ihmisen pahuus?  Näin kirjoittaa yksi kirjan; Dostojevski – kiistaton ja kiistelty, kirjan esseisteistä Torsti Lehtinen ja vertaa Pietarin katuja Kallion katuihin. Kirottujen kysymysten äärellä ovat molemmat kirjailijat kahlanneet ja Lehtinen jatkaa kahlaustaan. Muita esseistejä ovat mm. jo edesmennyt Kalle Holmberg sekä H-P Björkman, Sirpa Kähkönen, Antti Alanen, Martti Anhava. Kaiken kaikkiaan kirjoittajia on 12. Dostojevskin kirjailjuutta pohditaan teatterin, elokuvan ja luonnollisesti kirjojen kautta.  Itse olen aloittanut toistakymmentä kertaa lukemaan Dostojevskia ja matka on aina päättynyt keskeytykseen. En o...
Lue lisää

Naisten pankki ja Tankkien kesä

Tekijä -
Kuva
Sirpa Kähkönen  - kuva  © Ari Wirta Mikä ihmeen Naisten pankki? Miksi kirjailijatar vierailee siellä ja vielä Mikkelissä, marraskuussa? Ehkä tallettamassa tai nostamassa kirjailijapalkkioita tai palkintoja. Näin miehenä näitä mielessäni pyörittelin ja päätin mennä oikein paikanpäälle, Gastropub Einon vintille. Tupa oli täynnä, vanhaa sanontaa käyttäen. Ja ensi silmäyksellä, pelkkiä naisia… Heti ovelta yksi naisista kiirehti luokseni, ei toruakseen myöhästymisestäni, vaan iloisesti hymyillen toivotti tervetulleeksi ja käteeni sain illan ohjelman. Jaakko Pitkänen ja Tuuli Anikari esittävät lauluja vuodelta 1968. Vanhaa musaa siis ja sitten lauteille istuu haastattelija Pirkko Heikkinen ja kirjailija Sirpa Kähkönen, aiheena; Tankkien kesä-teos. Sekin kertoo vuodesta 1968. Minä olin silloin 8v. ja muistan musta-valkotelkkarin (sellaisiakin on ollut) huonon kuvan, Prahan tapahtumista. Kovasti niistä tapahtumista aikuiset silloin puhuivat. Pelkoa oli ilmassa asti. Jos t...
Lue lisää