Torsti suunnittelee jo seuraavaa kirjaansa. Kuva kirjamessuilta 2015
Multaisen
iän kerhoon mahdut sinäkin!
Torsti
Lehtinen; Multaisen iän kerho. Bassam books. 276s. Viisas Elämä-sarja.
Heti alkuun on
sanottava/kirjoitettava, ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA YÖLLÄ, JOS SINULLA ON KOVAÄÄNINEN
NAURU! Onneksi minulla ei ole kuin yläkertanaapurit ja hekin olivat poissa
kotoa, kun aloitin la-su välisenä yönä Lehtisen uutta kirjaa tavaamaan. Nämä
oli ainoat varoituksen sanat, jotka sinulle lukeva ihminen, kirjoitan tässä ja
nyt.
Lehtinen kirjoittaa alkuun
osassa, Rakkaat kuolinkumppanit seuraavaa; ”Toivon, että luette nämä fragmentit
itsellenne sopivaan tahtiin: yhden kerrallaan tai niin monta peräjälkeen kuin
jaksatte, ihan niin kuin ne on kirjoitettukin”. Minä valitsin yksi/per ilta.
Näin nautinto jatkuu pitempään. Valitse sinä oma tahtisi, pääasian on kuitenkin
LUE!
Kirjan lukujen nimet
varmasti paljastavat sinulle, mistä on kysymys; Hyvän ja pahan tällä puolen,
Saatana, Yleisyyden erikoismies, Rintakarvaestetiikkaa tai Katupoika
ristinkantajana. Teos on kertomus elämän rakastamisesta ja janosta. Onko onnen
tavoittelu itseisarvo vai olisiko muita
tärkeämpiä arvoja?
Olen tuntenut Torsti
Lehtisen lähes kaksikymmentä vuotta, opettajana, kirjailijana, filosofina
(eksistentialistina) ja ystävänä. Olen syntynyt Turussa. Torsti on Kallion
kundi ja ylpeä siitä. Silti ymmärrämme toisiamme, jos ei hyvin, niin ainakin
mestari – oppipoika ajatuksella. Torsti on opiskellut filosofiaa mm. Hgin
yliopistolla ja Kallion kaduilla. Minä taas, hänen filosofian –ja
kirjoittamisen tunneillaan ja Kurjenmäen kulmilla. Yhteistä meillä on
tiedonhalu, Uuden Valamon luostari (en ole Ortodoksi), Köbis ja Kierkegaard.
Itse olen ollut Areena teatterissa, Kalliossa, näyttelijänä, joten sekin on
tuttua maisemaa.
Torsti Lehtinen pohtii
kirjassaan mm. Elämä on lyhyt; emme ehdi tehdä kaikkia virheitä, jotka
haluaisimme. Mielestäni kyseinen lause
kertoo kirjoittajastaan riittävästi. Asiaa on pohdittu ja käännelty, ennen kuin
se on ilmiintynyt selkeänä ajatuksena paperille. Elämä itse on se polttoaine,
joka, kun sen oivaltaa, hänet kirjoittamaan tällaisen kirjan 7kymppisenä.
Köbiksessä asuessaan huorakorttelissa ja tiskaten astioita kuppilassa, opiskeltuaan
kielen ja tutustuessaan Sören Kierkekaardin ajatuksiin sekä kääntäessään niitä
lopulta meidän iloksemme. Voimme huokaisten todeta; Elämä on ihmisen parasta
aikaa. Huonompikin elämä. Lehtinen on myös ollut 10-vuotta Nokian leivissä eli
sekin puoli on katsottu. Mutta koko elämän kirjo lähtee Kalliosta, hyvät ja
huonot hetket. Elämän ylä –ja alamäet. Kaikki elämisen arvoinen. Myös sinun,
lukijan elämä, lähtee sieltä mistä olet lähtöisin. Arvostakaamme sitä ja
nähkäämme siinä iloa ja valoa, vaikka varjot ovat jatkuvasti läsnä. Mistä
tulen, kuka olen, mihin menen? Sitä on syytä aina välillä pohtia.
Torstin lempinimet kerovat
kirjoittajasta paljon; Kallion Kierkegaard, Cellan Camus ja Tenkan
Dostojevski. Joku haastattelija oli
kuvannut hänen maallista vaellustaan katupojasta ristinkantajaksi. Lue sinä
mitä kirjailija itse ajatteli asiasta.
Jörn Donnerin ajatuksin:
Lukeminen kannattaa aina!
