Naisten pankki ja Tankkien kesä

Sirpa Kähkönen - kuva © Ari Wirta



Mikä ihmeen Naisten pankki? Miksi kirjailijatar vierailee siellä ja vielä Mikkelissä, marraskuussa? Ehkä tallettamassa tai nostamassa kirjailijapalkkioita tai palkintoja. Näin miehenä näitä mielessäni pyörittelin ja päätin mennä oikein paikanpäälle, Gastropub Einon vintille. Tupa oli täynnä, vanhaa sanontaa käyttäen. Ja ensi silmäyksellä, pelkkiä naisia… Heti ovelta yksi naisista kiirehti luokseni, ei toruakseen myöhästymisestäni, vaan iloisesti hymyillen toivotti tervetulleeksi ja käteeni sain illan ohjelman. Jaakko Pitkänen ja Tuuli Anikari esittävät lauluja vuodelta 1968. Vanhaa musaa siis ja sitten lauteille istuu haastattelija Pirkko Heikkinen ja kirjailija Sirpa Kähkönen, aiheena; Tankkien kesä-teos. Sekin kertoo vuodesta 1968. Minä olin silloin 8v. ja muistan musta-valkotelkkarin (sellaisiakin on ollut) huonon kuvan, Prahan tapahtumista. Kovasti niistä tapahtumista aikuiset silloin puhuivat. Pelkoa oli ilmassa asti. Jos taas syttyy sota?
Sirpa Kähkönen - kuva © Ari Wirta
Kirjailijatar luki kaksi otetta kirjastaan ja vastaili yleisön kysymyksiin. Varsin vilkasta oli keskustelu, savolaiseen tyyliin. Toista olisi Varsinais-Suomessa.  Haastattelija olisi siellä saanut pelkästään kysymykset hoitaa. Sitä vartenhan se siellä istuu, puhuu mikrofooniin, esittää aivan vääriä kysymyksiä ja saa siitä vielä palkkaa. Ei olisi kannattanut lähteä…
Mutta täällä kannatti ottaa Saapi alle ja suhauttaa Mikkeliin. Jospa saisin kirjailijattaren haastateltavakseni. Järjestävän osapuolen kanssa asiasta oli sovittu. Kuvaaminenkin oli tässä pankissa sallittu, suorastan toivottavaa. Mikä siis on Naisten pankki? Opaslehti kertoo mm. seuraavaa; 2015 kokattiin, käveltiin ja luettiin kehitysmaiden naisten hyväksi.  naisten pankkeja on 21 paikkakunnalla. Ikiaktiivi ja perustajajäsen on Satu Mehtälä. 2015 tapahtumia oli yli 500 ympäri Suomen sekä ulkomailla. Kirjailija Sofi Oksanen kiersi kirjallaan; Norma. Toimintaa on vapaaehtoista ja monet julkisuuden henkilöt ovat olleet mukana tukemassa ja esiintymässä. Lyhyesti, autetaan kehitysmaiden naisten työtä ja toimeentuloa.

Tunnustin heti kirjailijattarelle, etten ole vielä lukenut, Tankkien kesää. Saisinko kirjaan kuitenkin nimmarin, Ainolle omistettuna. Kirjailijattarella on samanniminen tytär. Nyt päästiin varsinaiseen asiaan. Kerroin lukeneeni Kuopio-sarjan osat II. ja III. Koska siihen asti olin lukenut pelkästään miesten kirjoja sodasta, tieto –ja romaanikirjallisuutta. Oli siis hyvä saada näkemystä kotioloista sodan –ja rauhanaikana. Miten naiset kestivät kaiken sen kauheuden, lastensa kanssa. Kokoajan peläten, koska se virkapukuun sonnustautunut mies, koputtaisi ovelle… Tai pottumaan suojaaminen hallalta, mistä vaatteet lapsille talveksi, entä ruoka? Kähkösen naiset ovat syntyneet osin haastatteluiden ja arkistoita penkoessa. Yksi yhteen on turhaa hakea. Kirjailija on lisäillyt ja poistanut naisista piirteitä tai lisännyt, ettei kukaan haastatelluista voi varmasti tietää kuka minä olen, juuri tuossa kirjassa. Se on kirjailijan oikeus. Kirjasarja kertoo todellisista tapahtumista, mutta henkilögalleria on hänen luomiaan. Vaikka en ymmärrä kaikkia savonmurteen sanoja, nauroin välillä ääneen (mitähän naapurit ajattelevat?), tosin yläkerrassa asuvat, eivät edes puhu kunnolla suomea. Se että kirjan naisten ja miesten repliikit on kirjoitettu murteella, on vain rikkautta. Pakkohan oli kysyä muutamaan ilmaukseen oikeen neuvoa kirjailijalta. Ilta Naisten pankissa oli onnistunut ja olihan meitä miehiä ainakin neljä paikalla, yksi esiintymässä, yksi juttua tekemässä ja loput nauttimassa hyvästä ohjelmasta. Taidanpa mennä toistenkin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KOVAA SIENIBISNESTÄ HAMINASSA