Naisten pankki ja Tankkien kesä
Sirpa Kähkönen - kuva © Ari Wirta
|
Mikä ihmeen Naisten pankki?
Miksi kirjailijatar vierailee siellä ja vielä Mikkelissä, marraskuussa? Ehkä
tallettamassa tai nostamassa kirjailijapalkkioita tai palkintoja. Näin miehenä
näitä mielessäni pyörittelin ja päätin mennä oikein paikanpäälle, Gastropub
Einon vintille. Tupa oli täynnä, vanhaa sanontaa käyttäen. Ja ensi
silmäyksellä, pelkkiä naisia… Heti ovelta yksi naisista kiirehti luokseni, ei
toruakseen myöhästymisestäni, vaan iloisesti hymyillen toivotti tervetulleeksi
ja käteeni sain illan ohjelman. Jaakko Pitkänen ja Tuuli Anikari esittävät
lauluja vuodelta 1968. Vanhaa musaa siis ja sitten lauteille istuu
haastattelija Pirkko Heikkinen ja kirjailija Sirpa Kähkönen, aiheena; Tankkien
kesä-teos. Sekin kertoo vuodesta 1968. Minä olin silloin 8v. ja muistan
musta-valkotelkkarin (sellaisiakin on ollut) huonon kuvan, Prahan tapahtumista.
Kovasti niistä tapahtumista aikuiset silloin puhuivat. Pelkoa oli ilmassa asti.
Jos taas syttyy sota?
Sirpa Kähkönen - kuva © Ari Wirta
|
Mutta täällä kannatti ottaa
Saapi alle ja suhauttaa Mikkeliin. Jospa saisin kirjailijattaren
haastateltavakseni. Järjestävän osapuolen kanssa asiasta oli sovittu.
Kuvaaminenkin oli tässä pankissa sallittu, suorastan toivottavaa. Mikä siis on
Naisten pankki? Opaslehti kertoo mm. seuraavaa; 2015 kokattiin, käveltiin ja
luettiin kehitysmaiden naisten hyväksi.
naisten pankkeja on 21 paikkakunnalla. Ikiaktiivi ja perustajajäsen on
Satu Mehtälä. 2015 tapahtumia oli yli 500 ympäri Suomen sekä ulkomailla.
Kirjailija Sofi Oksanen kiersi kirjallaan; Norma. Toimintaa on vapaaehtoista ja
monet julkisuuden henkilöt ovat olleet mukana tukemassa ja esiintymässä.
Lyhyesti, autetaan kehitysmaiden naisten työtä ja toimeentuloa.
Tunnustin heti
kirjailijattarelle, etten ole vielä lukenut, Tankkien kesää. Saisinko kirjaan
kuitenkin nimmarin, Ainolle omistettuna. Kirjailijattarella on samanniminen
tytär. Nyt päästiin varsinaiseen asiaan. Kerroin lukeneeni Kuopio-sarjan osat
II. ja III. Koska siihen asti olin lukenut pelkästään miesten kirjoja sodasta,
tieto –ja romaanikirjallisuutta. Oli siis hyvä saada näkemystä kotioloista
sodan –ja rauhanaikana. Miten naiset kestivät kaiken sen kauheuden, lastensa
kanssa. Kokoajan peläten, koska se virkapukuun sonnustautunut mies, koputtaisi
ovelle… Tai pottumaan suojaaminen hallalta, mistä vaatteet lapsille talveksi,
entä ruoka? Kähkösen naiset ovat syntyneet osin haastatteluiden ja arkistoita
penkoessa. Yksi yhteen on turhaa hakea. Kirjailija on lisäillyt ja poistanut
naisista piirteitä tai lisännyt, ettei kukaan haastatelluista voi varmasti
tietää kuka minä olen, juuri tuossa kirjassa. Se on kirjailijan oikeus.
Kirjasarja kertoo todellisista tapahtumista, mutta henkilögalleria on hänen
luomiaan. Vaikka en ymmärrä kaikkia savonmurteen sanoja, nauroin välillä ääneen
(mitähän naapurit ajattelevat?), tosin yläkerrassa asuvat, eivät edes puhu
kunnolla suomea. Se että kirjan naisten ja miesten repliikit on kirjoitettu
murteella, on vain rikkautta. Pakkohan oli kysyä muutamaan ilmaukseen oikeen
neuvoa kirjailijalta. Ilta Naisten pankissa oli onnistunut ja olihan meitä
miehiä ainakin neljä paikalla, yksi esiintymässä, yksi juttua tekemässä ja
loput nauttimassa hyvästä ohjelmasta. Taidanpa mennä toistenkin!