NELJÄTOISTA NOLLAKUUSI

Tekijä -

”Jos tässä itselleen olisi jollakin lailla totta, niin se riittää niin se riittäisi mainiosti”. Antti Reinin filosofinen ajatus ja esikoisteoksen yksi kantava teema. Kirjassa on 142 sivua, ei siis järkäle luettavaksi, paitsi ajatuksellisesti. Lyhyitä, ytimekkäitä monologeja mutta en oikein miellä näitä novelleiksi. No, voin olla väärässä. Ehdottomasti luettava kirja ja ajatuksia herättävä. Romaanikin on tulossa mutta musa vie nyt pääosan Reinin ajasta.
Tämä kirja on ilmestynyt jo keväällä ja se oli esillä kirjamessuillakin. Tarinat ovat lyhyita, tästä elämästä, taivaan ja maan välistä. Ei kuitenkaan ryppyotsaisesti katseltuna. Pikemmin pilke silmäkulmassa. Tarinoiden nimet ehkäpä kertovat mitä on tuleva; Tullaan mennään mistä minne, Sipuli ja omena, Miltä näytän juuri nyt ja Lentokoneet juuttuivat taivaan sineen…
Kiirettä ei ole, sillä avaruudessa on turvallista ja hyvä olla. Kaikkialle on yhtä pitkä matka. Reinin ajatus tämäkin. Oikeastaan minä ajattelen näitä hetkelminä. Viivytään hetki toisen kertomassa todellisuudessa. Unohdetaan omat murheet, ollaan tässä ja nyt toisen kertomalla matkalla. Otetaan vastaa hänen kertomuksensa, tästä hetkestä. Maltetaan kuunnella, mitä hänellä on kerrottavanaan. Pidit siitä tai et. Annetaan kuitenkin mahdollisuus. Samalla opimme itsestämme, tällä matkalla, tässä ajassa. Kaikkea ei tarvitse niellä. Antaa tarinoiden suodattua oma itsen läpi. Tärkeintä on antaa kertojalle mahdollisuus tulla todeksi juuri sinulle, hetken.
Minulle ei kaikki tarinat ns. kolahtaneet, mutta iso osa kuitenkin. Tarina alkaa jostakin ja päättyy tilanteeseen, hetkeen, jota en odottanut. Se on parasta näissä tarinoissa. Yllätyksellisyys, ähä, etpäs arvannut miten käy. Siitä minulle tulee hyvä fiilis. Minut on yllätetty. Antti Reinin pieni kokoelma erilaisia hetkelmiä on ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Donnerin sanoin (taas kerran); Lukeminen kannattaa aina!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KIROTUT KYSYMYKSET

Tekijä -
Kuva
Pietari kiehtoi Dostojevskia ja sen katuja hän vaelteli syvissä mietteissään. Hän oli nuoruudessaan päättänyt käyttää koko elämänsä ”ihmisen salaisuuden” ratkaisemiseen. Häntä piinasivat ”kirotut kysymykset”, jotka oli pakko kysyä, vaikka niihin ei koskaan saa lopullista vastausta. Miksi olen tähän maailmaan syntynyt? Mikä on elämän tarkoitus? Mistä johtuu ihmisen pahuus?  Näin kirjoittaa yksi kirjan; Dostojevski – kiistaton ja kiistelty, kirjan esseisteistä Torsti Lehtinen ja vertaa Pietarin katuja Kallion katuihin. Kirottujen kysymysten äärellä ovat molemmat kirjailijat kahlanneet ja Lehtinen jatkaa kahlaustaan. Muita esseistejä ovat mm. jo edesmennyt Kalle Holmberg sekä H-P Björkman, Sirpa Kähkönen, Antti Alanen, Martti Anhava. Kaiken kaikkiaan kirjoittajia on 12. Dostojevskin kirjailjuutta pohditaan teatterin, elokuvan ja luonnollisesti kirjojen kautta.  Itse olen aloittanut toistakymmentä kertaa lukemaan Dostojevskia ja matka on aina päättynyt keskeytykseen. En o...
Lue lisää

Naisten pankki ja Tankkien kesä

Tekijä -
Kuva
Sirpa Kähkönen  - kuva  © Ari Wirta Mikä ihmeen Naisten pankki? Miksi kirjailijatar vierailee siellä ja vielä Mikkelissä, marraskuussa? Ehkä tallettamassa tai nostamassa kirjailijapalkkioita tai palkintoja. Näin miehenä näitä mielessäni pyörittelin ja päätin mennä oikein paikanpäälle, Gastropub Einon vintille. Tupa oli täynnä, vanhaa sanontaa käyttäen. Ja ensi silmäyksellä, pelkkiä naisia… Heti ovelta yksi naisista kiirehti luokseni, ei toruakseen myöhästymisestäni, vaan iloisesti hymyillen toivotti tervetulleeksi ja käteeni sain illan ohjelman. Jaakko Pitkänen ja Tuuli Anikari esittävät lauluja vuodelta 1968. Vanhaa musaa siis ja sitten lauteille istuu haastattelija Pirkko Heikkinen ja kirjailija Sirpa Kähkönen, aiheena; Tankkien kesä-teos. Sekin kertoo vuodesta 1968. Minä olin silloin 8v. ja muistan musta-valkotelkkarin (sellaisiakin on ollut) huonon kuvan, Prahan tapahtumista. Kovasti niistä tapahtumista aikuiset silloin puhuivat. Pelkoa oli ilmassa asti. Jos t...
Lue lisää